kuntoileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuntoileminen (38)
- teonnimi verbistä kuntoilla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuntoileminen | kuntoilemiset |
| genetiivi | kuntoilemisen | kuntoilemisten kuntoilemisien |
| partitiivi | kuntoilemista | kuntoilemisia |
| akkusatiivi | kuntoileminen; kuntoilemisen |
kuntoilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuntoilemisessa | kuntoilemisissa |
| elatiivi | kuntoilemisesta | kuntoilemisista |
| illatiivi | kuntoilemiseen | kuntoilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuntoilemisella | kuntoilemisilla |
| ablatiivi | kuntoilemiselta | kuntoilemisilta |
| allatiivi | kuntoilemiselle | kuntoilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuntoilemisena (kuntoilemisna) |
kuntoilemisina |
| translatiivi | kuntoilemiseksi | kuntoilemisiksi |
| abessiivi | kuntoilemisetta | kuntoilemisitta |
| instruktiivi | – | kuntoilemisin |
| komitatiivi | – | kuntoilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuntoilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuntoilemis- | |