kunnari
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kunnari (6)
- (arkikieltä) kunniajuoksu (pesäpallossa)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkunːɑri/
- tavutus: kun‧na‧ri
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kunnari | kunnarit |
| genetiivi | kunnarin | kunnarien kunnareiden kunnareitten |
| partitiivi | kunnaria | kunnareita kunnareja |
| akkusatiivi | kunnari; kunnarin |
kunnarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kunnarissa | kunnareissa |
| elatiivi | kunnarista | kunnareista |
| illatiivi | kunnariin | kunnareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kunnarilla | kunnareilla |
| ablatiivi | kunnarilta | kunnareilta |
| allatiivi | kunnarille | kunnareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kunnarina | kunnareina |
| translatiivi | kunnariksi | kunnareiksi |
| abessiivi | kunnaritta | kunnareitta |
| instruktiivi | – | kunnarein |
| komitatiivi | – | kunnareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kunnari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kunnari Kielitoimiston sanakirjassa