kunkku
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (puhekieltä) kuningas (erit. korttipeleissä tms.)
- (puhekieltä) pomo, johtaja
- Se, ettei anna koulupihan kunkulle lounasrahojaan, voi johtaa piestyksi tulemiseen.
- (kuvaannollisesti) joukkonsa paras
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuŋkːu/
- tavutus: kunk‧ku
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kunkku | kunkut |
| genetiivi | kunkun | kunkkujen |
| partitiivi | kunkkua | kunkkuja |
| akkusatiivi | kunkku; kunkun |
kunkut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kunkussa | kunkuissa |
| elatiivi | kunkusta | kunkuista |
| illatiivi | kunkkuun | kunkkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kunkulla | kunkuilla |
| ablatiivi | kunkulta | kunkuilta |
| allatiivi | kunkulle | kunkuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kunkkuna | kunkkuina |
| translatiivi | kunkuksi | kunkuiksi |
| abessiivi | kunkutta | kunkuitta |
| instruktiivi | – | kunkuin |
| komitatiivi | – | kunkkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kunku- | |
| vahva vartalo | kunkku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]3. joukkonsa paras
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kunkku Kielitoimiston sanakirjassa