kuninkuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuninkuus (40)
- se, että on kuningas; kuninkaana oleminen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkuniŋkuːs/
- tavutus: ku‧nin‧kuus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuninkuus | kuninkuudet |
| genetiivi | kuninkuuden | kuninkuuksien |
| partitiivi | kuninkuutta | kuninkuuksia |
| akkusatiivi | kuninkuus; kuninkuuden |
kuninkuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuninkuudessa | kuninkuuksissa |
| elatiivi | kuninkuudesta | kuninkuuksista |
| illatiivi | kuninkuuteen | kuninkuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuninkuudella | kuninkuuksilla |
| ablatiivi | kuninkuudelta | kuninkuuksilta |
| allatiivi | kuninkuudelle | kuninkuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuninkuutena | kuninkuuksina |
| translatiivi | kuninkuudeksi | kuninkuuksiksi |
| abessiivi | kuninkuudetta | kuninkuuksitta |
| instruktiivi | – | kuninkuuksin |
| komitatiivi | – | kuninkuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kuninkuude- | |
| vahva vartalo | kuninkuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kuninkuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan kuningas vartalosta kunink- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on kuningas
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuninkuus Kielitoimiston sanakirjassa