kuninkaallisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuninkaallisuus (40)

  1. se, että on kuninkaallinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuninˌkɑːlːisuːs/
  • tavutus: ku‧nin‧kaal‧li‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuninkaallisuus kuninkaallisuudet
genetiivi kuninkaallisuuden kuninkaallisuuksien
partitiivi kuninkaallisuutta kuninkaallisuuksia
akkusatiivi kuninkaallisuus;
kuninkaallisuuden
kuninkaallisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kuninkaallisuudessa kuninkaallisuuksissa
elatiivi kuninkaallisuudesta kuninkaallisuuksista
illatiivi kuninkaallisuuteen kuninkaallisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuninkaallisuudella kuninkaallisuuksilla
ablatiivi kuninkaallisuudelta kuninkaallisuuksilta
allatiivi kuninkaallisuudelle kuninkaallisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kuninkaallisuutena kuninkaallisuuksina
translatiivi kuninkaallisuudeksi kuninkaallisuuksiksi
abessiivi kuninkaallisuudetta kuninkaallisuuksitta
instruktiivi kuninkaallisuuksin
komitatiivi kuninkaallisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuninkaallisuude-
vahva vartalo kuninkaallisuute-
konsonantti-
vartalo
kuninkaallisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kuninkaallinen vartalosta kuninkaallis- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]