kumoaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kumoaminen (38)
- teonnimi verbistä kumota
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kumoaminen | kumoamiset |
| genetiivi | kumoamisen | kumoamisten kumoamisien |
| partitiivi | kumoamista | kumoamisia |
| akkusatiivi | kumoaminen; kumoamisen |
kumoamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kumoamisessa | kumoamisissa |
| elatiivi | kumoamisesta | kumoamisista |
| illatiivi | kumoamiseen | kumoamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kumoamisella | kumoamisilla |
| ablatiivi | kumoamiselta | kumoamisilta |
| allatiivi | kumoamiselle | kumoamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kumoamisena (kumoamisna) |
kumoamisina |
| translatiivi | kumoamiseksi | kumoamisiksi |
| abessiivi | kumoamisetta | kumoamisitta |
| instruktiivi | – | kumoamisin |
| komitatiivi | – | kumoamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kumoamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kumoamis- | |