kummajainen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kummajainen (38)

  1. kumma, poikkeava, outo henkilö
    Hän on varsinainen kummajainen, josta ei saa mitään selvää.
    Katariina ei tuntenut sanaa queer ja kutsui sitten paremman sanan puutteessa transnaista kummajaiseksi.
  2. kumma, outo, käsittämätön ilmentymä tai ilmiö
    Siellä liikkui jokin kummajainen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkumːɑˌjɑi̯nen/
  • tavutus: kum‧ma‧jai‧nen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kummajainen kummajaiset
genetiivi kummajaisen kummajaisten
kummajaisien
partitiivi kummajaista kummajaisia
akkusatiivi kummajainen;
kummajaisen
kummajaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi kummajaisessa kummajaisissa
elatiivi kummajaisesta kummajaisista
illatiivi kummajaiseen kummajaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kummajaisella kummajaisilla
ablatiivi kummajaiselta kummajaisilta
allatiivi kummajaiselle kummajaisille
muut sijamuodot
essiivi kummajaisena
(kummajaisna)
kummajaisina
translatiivi kummajaiseksi kummajaisiksi
abessiivi kummajaisetta kummajaisitta
instruktiivi kummajaisin
komitatiivi kummajaisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kummajaise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kummajais-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]