kumauttaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kumauttaminen (38)
- teonnimi verbistä kumauttaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kumauttaminen | kumauttamiset |
| genetiivi | kumauttamisen | kumauttamisten kumauttamisien |
| partitiivi | kumauttamista | kumauttamisia |
| akkusatiivi | kumauttaminen; kumauttamisen |
kumauttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kumauttamisessa | kumauttamisissa |
| elatiivi | kumauttamisesta | kumauttamisista |
| illatiivi | kumauttamiseen | kumauttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kumauttamisella | kumauttamisilla |
| ablatiivi | kumauttamiselta | kumauttamisilta |
| allatiivi | kumauttamiselle | kumauttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kumauttamisena (kumauttamisna) |
kumauttamisina |
| translatiivi | kumauttamiseksi | kumauttamisiksi |
| abessiivi | kumauttamisetta | kumauttamisitta |
| instruktiivi | – | kumauttamisin |
| komitatiivi | – | kumauttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kumauttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kumauttamis- | |