kumartuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kumartuminen (38)
- teonnimi verbistä kumartua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kumartuminen | kumartumiset |
| genetiivi | kumartumisen | kumartumisten kumartumisien |
| partitiivi | kumartumista | kumartumisia |
| akkusatiivi | kumartuminen; kumartumisen |
kumartumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kumartumisessa | kumartumisissa |
| elatiivi | kumartumisesta | kumartumisista |
| illatiivi | kumartumiseen | kumartumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kumartumisella | kumartumisilla |
| ablatiivi | kumartumiselta | kumartumisilta |
| allatiivi | kumartumiselle | kumartumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kumartumisena (kumartumisna) |
kumartumisina |
| translatiivi | kumartumiseksi | kumartumisiksi |
| abessiivi | kumartumisetta | kumartumisitta |
| instruktiivi | – | kumartumisin |
| komitatiivi | – | kumartumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kumartumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kumartumis- | |