kulo

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: kūlõ


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulo (1)[1]

  1. tulipalo luonnonvaraisella alueella; metsäpalo, maastopalo
  2. kuivunut heinikko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulo kulot
genetiivi kulon kulojen
partitiivi kuloa kuloja
akkusatiivi kulo;
kulon
kulot
sisäpaikallissijat
inessiivi kulossa kuloissa
elatiivi kulosta kuloista
illatiivi kuloon kuloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kulolla kuloilla
ablatiivi kulolta kuloilta
allatiivi kulolle kuloille
muut sijamuodot
essiivi kulona kuloina
translatiivi kuloksi kuloiksi
abessiivi kulotta kuloitta
instruktiivi kuloin
komitatiivi kuloine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alakulo, kuloalue, kuloheinä, kulohyyppä, kulokerttuli, kulokirvinen, kulopyyjuoksija, kulorastas, kuloruoho, kulosammal, kulovahinko, kulovalkea

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kulo Kielitoimiston sanakirjassa
  • kulo Tieteen termipankissa

Esperanto[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulo

  1. hyttynen

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulo

  1. pohja, perusta

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1