kulkuri
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- ilman vakinaista asuinpaikkaa oleva ihminen, joka kulkee seudulta toiselle, kiertolainen
- pieni nahkainen ”rengas” vyön soljen puolella, johon vyön pää pujotetaan.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkulkuri/
- tavutus: kul‧ku‧ri
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kulkuri | kulkurit |
genetiivi | kulkurin | kulkurien kulkureiden kulkureitten |
partitiivi | kulkuria | kulkureita kulkureja |
akkusatiivi | kulkuri; kulkurin |
kulkurit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kulkurissa | kulkureissa |
elatiivi | kulkurista | kulkureista |
illatiivi | kulkuriin | kulkureihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kulkurilla | kulkureilla |
ablatiivi | kulkurilta | kulkureilta |
allatiivi | kulkurille | kulkureille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kulkurina | kulkureina |
translatiivi | kulkuriksi | kulkureiksi |
abessiivi | kulkuritta | kulkureitta |
instruktiivi | – | kulkurein |
komitatiivi | – | kulkureine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kulkuri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kulkuri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6