kulkuri
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kulkuri (6)
- ilman vakinaista asuinpaikkaa oleva ihminen, joka kulkee seudulta toiselle, kiertolainen
- pieni nahkainen ”rengas” vyön soljen puolella, johon vyön pää pujotetaan.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkulkuri/
- tavutus: kul‧ku‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kulkuri | kulkurit |
| genetiivi | kulkurin | kulkurien kulkureiden kulkureitten |
| partitiivi | kulkuria | kulkureita kulkureja |
| akkusatiivi | kulkuri; kulkurin |
kulkurit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kulkurissa | kulkureissa |
| elatiivi | kulkurista | kulkureista |
| illatiivi | kulkuriin | kulkureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kulkurilla | kulkureilla |
| ablatiivi | kulkurilta | kulkureilta |
| allatiivi | kulkurille | kulkureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kulkurina | kulkureina |
| translatiivi | kulkuriksi | kulkureiksi |
| abessiivi | kulkuritta | kulkureitta |
| instruktiivi | – | kulkurein |
| komitatiivi | – | kulkureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kulkuri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kulkuri Kielitoimiston sanakirjassa