kuljetin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuljetin (33-C)

  1. tavaran, ihmisten tms. siirtoon tarkoitettu kone

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuljet̪in/
  • tavutus: kul‧je‧tin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuljetin kuljettimet
genetiivi kuljettimen kuljettimien
kuljetinten
partitiivi kuljetinta kuljettimia
akkusatiivi kuljetin;
kuljettimen
kuljettimet
sisäpaikallissijat
inessiivi kuljettimessa kuljettimissa
elatiivi kuljettimesta kuljettimista
illatiivi kuljettimeen kuljettimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuljettimella kuljettimilla
ablatiivi kuljettimelta kuljettimilta
allatiivi kuljettimelle kuljettimille
muut sijamuodot
essiivi kuljettimena
(kuljetinna)
kuljettimina
translatiivi kuljettimeksi kuljettimiksi
abessiivi kuljettimetta kuljettimitta
instruktiivi kuljettimin
komitatiivi kuljettimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuljettime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuljetin-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

haravakuljetin, hihnakuljetin, kauhakuljetin, ketjukuljetin, kierukkakuljetin, lamellikuljetin, raappakuljetin, ruuvikuljetin, tärykuljetin

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kuljetin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kuljettaa