kuljetin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuljet̪in/
- tavutus: kul‧je‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuljetin | kuljettimet |
| genetiivi | kuljettimen | kuljettimien kuljetinten |
| partitiivi | kuljetinta | kuljettimia |
| akkusatiivi | kuljetin; kuljettimen |
kuljettimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuljettimessa | kuljettimissa |
| elatiivi | kuljettimesta | kuljettimista |
| illatiivi | kuljettimeen | kuljettimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuljettimella | kuljettimilla |
| ablatiivi | kuljettimelta | kuljettimilta |
| allatiivi | kuljettimelle | kuljettimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuljettimena (kuljetinna) |
kuljettimina |
| translatiivi | kuljettimeksi | kuljettimiksi |
| abessiivi | kuljettimetta | kuljettimitta |
| instruktiivi | – | kuljettimin |
| komitatiivi | – | kuljettimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuljettime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuljetin- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]haravakuljetin, hihnakuljetin, kauhakuljetin, ketjukuljetin, kierukkakuljetin, lamellikuljetin, raappakuljetin, ruuvikuljetin, tärykuljetin
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuljetin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]kuljetin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kuljettaa