kulautella

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kulautella (67-C) (taivutus[luo])

  1. (frekventatiivinen) kulauttaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkulɑu̯ˌt̪elːɑˣ/ tai /ˈkulɑuˌt̪elːɑˣ/
  • tavutus: ku‧lau‧tel‧la / ku‧la‧u‧tel‧la

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]