kukkiva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kukkiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kukkia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kukkiva | kukkivat |
| genetiivi | kukkivan | kukkivien (kukkivain) |
| partitiivi | kukkivaa | kukkivia |
| akkusatiivi | kukkiva; kukkivan | kukkivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kukkivassa | kukkivissa |
| elatiivi | kukkivasta | kukkivista |
| illatiivi | kukkivaan | kukkiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kukkivalla | kukkivilla |
| ablatiivi | kukkivalta | kukkivilta |
| allatiivi | kukkivalle | kukkiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kukkivana | kukkivina |
| translatiivi | kukkivaksi | kukkiviksi |
| abessiivi | kukkivatta | kukkivitta |
| instruktiivi | – | kukkivin |
| komitatiivi | – | kukkivine |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kukkiva Tieteen termipankissa