kujeilija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kujeilija (12)
- henkilö, joka kujeilee
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkujei̯ˌlijɑ/
- tavutus: ku‧jei‧li‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kujeilija | kujeilijat |
| genetiivi | kujeilijan | kujeilijoiden kujeilijoitten (kujeilijain) |
| partitiivi | kujeilijaa | kujeilijoita |
| akkusatiivi | kujeilija; kujeilijan |
kujeilijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kujeilijassa | kujeilijoissa |
| elatiivi | kujeilijasta | kujeilijoista |
| illatiivi | kujeilijaan | kujeilijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kujeilijalla | kujeilijoilla |
| ablatiivi | kujeilijalta | kujeilijoilta |
| allatiivi | kujeilijalle | kujeilijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kujeilijana | kujeilijoina |
| translatiivi | kujeilijaksi | kujeilijoiksi |
| abessiivi | kujeilijatta | kujeilijoitta |
| instruktiivi | – | kujeilijoin |
| komitatiivi | – | kujeilijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kujeilija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka kujeilee
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kujeilija Kielitoimiston sanakirjassa