kudin

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kudin (33-F)

  1. neuletyö
    Mummo nukahti keinuun sukankudin sylissään.
    Puikko irtosi kutimesta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkudin/
  • tavutus: ku‧din

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kudin kutimet
genetiivi kutimen kutimien
kudinten
partitiivi kudinta kutimia
akkusatiivi kudin;
kutimen
kutimet
sisäpaikallissijat
inessiivi kutimessa kutimissa
elatiivi kutimesta kutimista
illatiivi kutimeen kutimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kutimella kutimilla
ablatiivi kutimelta kutimilta
allatiivi kutimelle kutimille
muut sijamuodot
essiivi kutimena
(kudinna)
kutimina
translatiivi kutimeksi kutimiksi
abessiivi kutimetta kutimitta
instruktiivi kutimin
komitatiivi kutimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kutime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kudin-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyddanat[muokkaa]

kudinpuikko, sukankudin, kudinvarras

Substantiivi[muokkaa]

kudin

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta kuti
  2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kuti

Verbi[muokkaa]

kudin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kutea