krutonki

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

krutonki (5-G) (monikko krutongit)

  1. (yleensä monikossa) ruskistettu tai paahdettu kuiva leipäkuutio, jota käytetään lisukkeena monissa ruokalajeissa
    Tänään on tarjolla purjo-perunasosekeittoa ja krutonkeja.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkru.t̪oŋ.ki/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi krutonki krutongit
genetiivi krutongin krutonkien
(krutonkein)
partitiivi krutonkia krutonkeja
akkusatiivi krutonki;
krutongin
krutongit
sisäpaikallissijat
inessiivi krutongissa krutongeissa
elatiivi krutongista krutongeista
illatiivi krutonkiin krutonkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi krutongilla krutongeilla
ablatiivi krutongilta krutongeilta
allatiivi krutongille krutongeille
muut sijamuodot
essiivi krutonkina krutonkeina
translatiivi krutongiksi krutongeiksi
abessiivi krutongitta krutongeitta
instruktiivi krutongein
komitatiivi krutonkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo krutongi-
vahva vartalo krutonki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]