krouvari

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

krouvari (6)

  1. (historia) krouvin eli kestikievarin pitäjä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi krouvari krouvarit
genetiivi krouvarin krouvarien
krouvareiden
krouvareitten
partitiivi krouvaria krouvareita
krouvareja
akkusatiivi krouvari;
krouvarin
krouvarit
sisäpaikallissijat
inessiivi krouvarissa krouvareissa
elatiivi krouvarista krouvareista
illatiivi krouvariin krouvareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi krouvarilla krouvareilla
ablatiivi krouvarilta krouvareilta
allatiivi krouvarille krouvareille
muut sijamuodot
essiivi krouvarina krouvareina
translatiivi krouvariksi krouvareiksi
abessiivi krouvaritta krouvareitta
instruktiivi krouvarein
komitatiivi krouvareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo krouvari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Lainaukset[muokkaa]

1584. Juhana III:n kirjeen suomennos, 1.12.1584. Virtuaalinen vanha kirjasuomi (luettu 3.1.2014)

Sijtä samast asiast me mös tahdomma, että caicki meiden man Pääruchtinat, Lainmiehet eli Lagmannidt, Kihlakunnan miehet sekä mös meiden Käskyleised ia Kihlakunnan Fougdit samas Somenmaas, caicken pikemän nytt tällä lähestulewaisell Talwell, caicken wimen ennen kyntilän päiuä ensin tuleuaista, pitä oleman walmit matkansaattaman ia asettaman Krouwareit caikille manteillä quin ombi enimitten taruittapa,

Aiheesta muualla[muokkaa]