krokotiili

Katso artikkeli Krokotiili Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

krokotiili (5)

mikä tahansa järvissä ja joissa, joskus merissäkin, elävä, lähinnä kaloja ja muita vesieläimiä syövä, krokotiilien heimoon (Crocodylidae) kuuluva matelijoiden laji tai sellaisen yksilö
Krokotiilit munivat maalle kuoppaan suuren joukon yleensä kalkkikuorisia munia, jotka kehittyvät auringon lämmössä.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	krokotiili	krokotiilit
genetiivi	krokotiilin	krokotiilien, (krokotiilein)
partitiivi	krokotiilia, krokotiiliä	krokotiileja, krokotiilejä
akkusatiivi	krokotiili; krokotiilin	krokotiilit
sisäpaikallissijat
inessiivi	krokotiilissa, krokotiilissä	krokotiileissa, krokotiileissä
elatiivi	krokotiilista, krokotiilistä	krokotiileista, krokotiileistä
illatiivi	krokotiiliin	krokotiileihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	krokotiililla, krokotiilillä	krokotiileilla, krokotiileillä
ablatiivi	krokotiililta, krokotiililtä	krokotiileilta, krokotiileiltä
allatiivi	krokotiilille	krokotiileille
muut sijamuodot
essiivi	krokotiilina, krokotiilinä	krokotiileina, krokotiileinä
translatiivi	krokotiiliksi	krokotiileiksi
abessiivi	krokotiilitta, krokotiilittä	krokotiileitta, krokotiileittä
instruktiivi	–	krokotiilein
komitatiivi	–	krokotiileine- + omistusliite

latinan sanasta crocodilus < muinaiskreikan sanasta κροκόδειλος (krokódeilos) < mahdollisesti sanoista κρόκη (krókē, ’irtokivi’, ’pyöristynyt pikkukivi’) ja δρῖλος (drîlos, ’mato’), joka on typologisesti samankaltainen kuin sanskriitin sana कृकलास (kṛkalāsa, ’lisko’), mikä viittaa liskojen lämmittelyyn auringon lämmittämillä kivillä

1. suurikokoinen matelija