kovitus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kovitus (39)

  1. kovittaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkoʋit̪us/
  • tavutus: ko‧vi‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kovitus kovitukset
genetiivi kovituksen kovitusten
kovituksien
partitiivi kovitusta kovituksia
akkusatiivi kovitus;
kovituksen
kovitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kovituksessa kovituksissa
elatiivi kovituksesta kovituksista
illatiivi kovitukseen kovituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kovituksella kovituksilla
ablatiivi kovitukselta kovituksilta
allatiivi kovitukselle kovituksille
muut sijamuodot
essiivi kovituksena kovituksina
translatiivi kovitukseksi kovituksiksi
abessiivi kovituksetta kovituksitta
instruktiivi kovituksin
komitatiivi kovituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kovitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kovitus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kovittaa (kovit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kovitus Kielitoimiston sanakirjassa