kouru
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kouru (1)
- pitkänomainen, kovera väylä tai kuilu
- Pallo vierii kourussa.
- Nosta sanomalehti kourusta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkou̯ru/
- tavutus: kou‧ru
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kouru | kourut |
| genetiivi | kourun | kourujen |
| partitiivi | kourua | kouruja |
| akkusatiivi | kouru; kourun |
kourut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kourussa | kouruissa |
| elatiivi | kourusta | kouruista |
| illatiivi | kouruun | kouruihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kourulla | kouruilla |
| ablatiivi | kourulta | kouruilta |
| allatiivi | kourulle | kouruille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kouruna | kouruina |
| translatiivi | kouruksi | kouruiksi |
| abessiivi | kourutta | kouruitta |
| instruktiivi | – | kouruin |
| komitatiivi | – | kouruine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kouru- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kouru Kielitoimiston sanakirjassa