kouluttautuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kouluttautuminen (38)
- teonnimi verbistä kouluttautua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kouluttautuminen | kouluttautumiset |
| genetiivi | kouluttautumisen | kouluttautumisten kouluttautumisien |
| partitiivi | kouluttautumista | kouluttautumisia |
| akkusatiivi | kouluttautuminen; kouluttautumisen |
kouluttautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kouluttautumisessa | kouluttautumisissa |
| elatiivi | kouluttautumisesta | kouluttautumisista |
| illatiivi | kouluttautumiseen | kouluttautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kouluttautumisella | kouluttautumisilla |
| ablatiivi | kouluttautumiselta | kouluttautumisilta |
| allatiivi | kouluttautumiselle | kouluttautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kouluttautumisena (kouluttautumisna) |
kouluttautumisina |
| translatiivi | kouluttautumiseksi | kouluttautumisiksi |
| abessiivi | kouluttautumisetta | kouluttautumisitta |
| instruktiivi | – | kouluttautumisin |
| komitatiivi | – | kouluttautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kouluttautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kouluttautumis- | |
Etymologia
[muokkaa]verbi kouluttautua + johdin -minen