koturni
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]koturni (6)
- (historia) muinaisilla kreikkalaisilla edestä sidottava pitkävartinen saapas
- (historia) muinaisten kreikkalaisten murhenäytelmien esittäjien käyttämä jalkine, jossa oli korkea puupohja
- (kuvaannollisesti) murhenäytelmä tai sen mahtipontinen esitystapa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkot̪urni/
- tavutus: ko‧tur‧ni
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koturni | koturnit |
| genetiivi | koturnin | koturnien koturneiden koturneitten |
| partitiivi | koturnia | koturneita koturneja |
| akkusatiivi | koturni; koturnin |
koturnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koturnissa | koturneissa |
| elatiivi | koturnista | koturneista |
| illatiivi | koturniin | koturneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koturnilla | koturneilla |
| ablatiivi | koturnilta | koturneilta |
| allatiivi | koturnille | koturneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koturnina | koturneina |
| translatiivi | koturniksi | koturneiksi |
| abessiivi | koturnitta | koturneitta |
| instruktiivi | – | koturnein |
| komitatiivi | – | koturneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koturni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- koturni Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ : Otavan iso tietosanakirja. Osa 4, palsta 1418, hakusana koturni. Helsinki: Otava, 1963.