kostautua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kostautua (52-F) (taivutus[luo])
- saada, tulla huonoja seurauksia kostona laiminlyöntien, varomattomuuden, huolimattomuuden tms. vuoksi
- Moni jätti tänä vuonna hakematta passia, mutta se voi kostautua – näissä neljässä tilanteessa tarvitset virallisen henkilötodistuksen (yle.fi)
Ääntäminen[muokkaa]
- tavutus: kos‧tau‧tu‧a / kos‧ta‧u‧tu‧a
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. saada huonoja seurauksia
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kostautua Kielitoimiston sanakirjassa