korvapuusti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Korvapuusteja [1] tarjolla

Substantiivi[muokkaa]

korvapuusti (5)[1]

  1. kanelilla, sokerilla ja voilla täytetty pulla
    Ruoan jälkeen syötiin korvapuusteja kahvin kanssa.
  2. läimäytys avokämmenellä korvalliselle, korvatillikka
    Lapsi sai korvapuustin, koska ei totellut äitiään.
  3. (kuvaannollisesti) takaisku, pettymys
    Kahden kauppa on kolmannen korvapuusti. (sananlasku)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkorʋɑˌpuːst̪i/
  • tavutus: kor‧va‧puus‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korvapuusti korvapuustit
genetiivi korvapuustin korvapuustien
(korvapuustein)
partitiivi korvapuustia korvapuusteja
akkusatiivi korvapuusti;
korvapuustin
korvapuustit
sisäpaikallissijat
inessiivi korvapuustissa korvapuusteissa
elatiivi korvapuustista korvapuusteista
illatiivi korvapuustiin korvapuusteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi korvapuustilla korvapuusteilla
ablatiivi korvapuustilta korvapuusteilta
allatiivi korvapuustille korvapuusteille
muut sijamuodot
essiivi korvapuustina korvapuusteina
translatiivi korvapuustiksi korvapuusteiksi
abessiivi korvapuustitta korvapuusteitta
instruktiivi korvapuustein
komitatiivi korvapuusteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo korvapuusti-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista korva ja puusti, käännöslaina ruotsin sanasta örfil ’korvatillikka’.[2] Suomessa korvapuustia on myöhemmin alettu käyttää leivonnaisen nimenä perustuen leivonnaisen ja ihmisen korvalehden yhdennäköisyyteen.[3]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • korvapuusti Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Korvapuusti. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
  2. Ruppel, Klaas: Korvapuusti Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä. Kotimaisten kielten keskus.
  3. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.