korvallinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
korvallinen (38)
- korvalla tai korvilla varustettu
- Korvallinen astia.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkorʋɑlˌlinen/
- tavutus: kor‧val‧li‧nen
Liittyvät sanat[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
korvallinen (38)
- päässä korvanseutu, erit. korvan tausta
- Hän raapi ihmeissään korvallistaan.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | korvallinen | korvalliset |
| genetiivi | korvallisen | korvallisten korvallisien |
| partitiivi | korvallista | korvallisia |
| akkusatiivi | korvallinen; korvallisen |
korvalliset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korvallisessa | korvallisissa |
| elatiivi | korvallisesta | korvallisista |
| illatiivi | korvalliseen | korvallisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korvallisella | korvallisilla |
| ablatiivi | korvalliselta | korvallisilta |
| allatiivi | korvalliselle | korvallisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | korvallisena (korvallisna) |
korvallisina |
| translatiivi | korvalliseksi | korvallisiksi |
| abessiivi | korvallisetta | korvallisitta |
| instruktiivi | – | korvallisin |
| komitatiivi | – | korvallisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | korvallise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
korvallis- | |
Käännökset[muokkaa]
1. korvallinen
|