korvake

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

korvake (48-A)

  1. (arkkitehtuuri, sotatiede) bastioniin rakennettu ulkonema johon asetettu ase pystyi ampumaan sivutulta pitkin vallihautaa
  2. ulkonema

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkorʋɑkeˣ/
  • tavutus: kor‧va‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korvake korvakkeet
genetiivi korvakkeen korvakkeiden
korvakkeitten
partitiivi korvaketta korvakkeita
akkusatiivi korvake;
korvakkeen
korvakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi korvakkeessa korvakkeissa
elatiivi korvakkeesta korvakkeista
illatiivi korvakkeeseen korvakkeisiin
korvakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi korvakkeella korvakkeilla
ablatiivi korvakkeelta korvakkeilta
allatiivi korvakkeelle korvakkeille
muut sijamuodot
essiivi korvakkeena korvakkeina
translatiivi korvakkeeksi korvakkeiksi
abessiivi korvakkeetta korvakkeitta
instruktiivi korvakkein
komitatiivi korvakkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo korvakkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
korvaket-

Käännökset[muokkaa]