korvake
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (arkkitehtuuri, sotatiede) bastioniin rakennettu ulkonema johon asetettu ase pystyi ampumaan sivutulta pitkin vallihautaa
- ulkonema
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkorʋɑkeˣ/
- tavutus: kor‧va‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | korvake | korvakkeet |
| genetiivi | korvakkeen | korvakkeiden korvakkeitten |
| partitiivi | korvaketta | korvakkeita |
| akkusatiivi | korvake; korvakkeen |
korvakkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korvakkeessa | korvakkeissa |
| elatiivi | korvakkeesta | korvakkeista |
| illatiivi | korvakkeeseen | korvakkeisiin korvakkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korvakkeella | korvakkeilla |
| ablatiivi | korvakkeelta | korvakkeilta |
| allatiivi | korvakkeelle | korvakkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | korvakkeena | korvakkeina |
| translatiivi | korvakkeeksi | korvakkeiksi |
| abessiivi | korvakkeetta | korvakkeitta |
| instruktiivi | – | korvakkein |
| komitatiivi | – | korvakkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | korvakkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
korvaket- | |