korostus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

korostus (39)

  1. painokas esiintuonti
    Kappale on silloin ikään kuin pienoisluku, jolle ei käytännön syistä ole kirjoitettu erillistä otsikkoa, vaan avainsanojen korostus on ikään kuin otsikoinnin tilalla.
    Erityispiirteiden korostuksella herätetään mielenkiintoa.
  2. (kielitiede) aksentti
  3. (kuvaannollisesti) tapa lausua kieltä, us. poikkeavalla tavalla
    Hänen puheessaan oli vieras korostus.
    Natiivia korostusta ei useinkaan huomata.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korostus korostukset
genetiivi korostuksen korostusten
korostuksien
partitiivi korostusta korostuksia
akkusatiivi korostus;
korostuksen
korostukset
sisäpaikallissijat
inessiivi korostuksessa korostuksissa
elatiivi korostuksesta korostuksista
illatiivi korostukseen korostuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi korostuksella korostuksilla
ablatiivi korostukselta korostuksilta
allatiivi korostukselle korostuksille
muut sijamuodot
essiivi korostuksena korostuksina
translatiivi korostukseksi korostuksiksi
abessiivi korostuksetta korostuksitta
instruktiivi korostuksin
komitatiivi korostuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä korostaa (korost- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

itsekorostus, korostusmerkki

Aiheesta muualla[muokkaa]