korkkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
korkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä korkata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | korkkaaminen | korkkaamiset |
| genetiivi | korkkaamisen | korkkaamisten korkkaamisien |
| partitiivi | korkkaamista | korkkaamisia |
| akkusatiivi | korkkaaminen; korkkaamisen |
korkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korkkaamisessa | korkkaamisissa |
| elatiivi | korkkaamisesta | korkkaamisista |
| illatiivi | korkkaamiseen | korkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korkkaamisella | korkkaamisilla |
| ablatiivi | korkkaamiselta | korkkaamisilta |
| allatiivi | korkkaamiselle | korkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | korkkaamisena (korkkaamisna) |
korkkaamisina |
| translatiivi | korkkaamiseksi | korkkaamisiksi |
| abessiivi | korkkaamisetta | korkkaamisitta |
| instruktiivi | – | korkkaamisin |
| komitatiivi | – | korkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | korkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
korkkaamis- | |