Siirry sisältöön

koristus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

koristus (39)

  1. koristaminen
  2. jokin, mitä käytetään koristeena tai joka luonnostaan on siihen tarkoitukseen omiaan

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkorist̪us/
  • tavutus: ko‧ris‧tus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koristus koristukset
genetiivi koristuksen koristusten
koristuksien
partitiivi koristusta koristuksia
akkusatiivi koristus;
koristuksen
koristukset
sisäpaikallissijat
inessiivi koristuksessa koristuksissa
elatiivi koristuksesta koristuksista
illatiivi koristukseen koristuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koristuksella koristuksilla
ablatiivi koristukselta koristuksilta
allatiivi koristukselle koristuksille
muut sijamuodot
essiivi koristuksena koristuksina
translatiivi koristukseksi koristuksiksi
abessiivi koristuksetta koristuksitta
instruktiivi – koristuksin
komitatiivi – koristuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koristukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
koristus-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viro

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

koristus

  1. siivous
    Tubade koristus algas varahommikul.
    Huoneiden siivous alkoi varhain aamulla.

Taivutus

[muokkaa]
  Näytä/piilota taivutustaulukko
yksikkö monikko
nominatiivikoristuskoristused
genetiivikoristusekoristuste
partitiivikoristustkoristusi
illatiivikoristusse
koristusesse
koristustesse
koristusisse
inessiivikoristuseskoristustes
koristusis
elatiivikoristusestkoristustest
koristusist
allatiivikoristuselekoristustele
koristusile
adessiivikoristuselkoristustel
koristusil
ablatiivikoristuseltkoristustelt
koristusilt
translatiivikoristusekskoristusteks
koristusiks
terminatiivikoristusenikoristusteni
essiivikoristusenakoristustena
abessiivikoristusetakoristusteta
komitatiivikoristusegakoristustega

Liittyvät sanat

[muokkaa]