korina

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

korina (12)

  1. ääni, joka kuuluu siitä kun korisee; liittyy usein kuolevan henkilön hengitykseen, kun keuhkoissa on nestettä
  2. muu koriseva ääni

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkorinɑ/
  • tavutus: ko‧ri‧na

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korina korinat
genetiivi korinan korinoiden
korinoitten
(korinain)
partitiivi korinaa korinoita
akkusatiivi korina;
korinan
korinat
sisäpaikallissijat
inessiivi korinassa korinoissa
elatiivi korinasta korinoista
illatiivi korinaan korinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi korinalla korinoilla
ablatiivi korinalta korinoilta
allatiivi korinalle korinoille
muut sijamuodot
essiivi korinana korinoina
translatiivi korinaksi korinoiksi
abessiivi korinatta korinoitta
instruktiivi korinoin
komitatiivi korinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo korina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • korina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

korina

  1. (taivutusmuoto) yksikön essiivi sanasta kori