kopu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (lähinnä sanassa suukopu) kopiseminen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kopu | kovut |
| genetiivi | kovun | kopujen |
| partitiivi | kopua | kopuja |
| akkusatiivi | kopu; kovun |
kovut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kovussa | kovuissa |
| elatiivi | kovusta | kovuista |
| illatiivi | kopuun | kopuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kovulla | kovuilla |
| ablatiivi | kovulta | kovuilta |
| allatiivi | kovulle | kovuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kopuna | kopuina |
| translatiivi | kovuksi | kovuiksi |
| abessiivi | kovutta | kovuitta |
| instruktiivi | – | kovuin |
| komitatiivi | – | kopuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kovu- | |
| vahva vartalo | kopu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 228 Monitavuiset U-teonnimet ja sanan suhde kantaverbiin