kopsahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kopsahdus (39)

  1. kopsahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkopsɑhdus/
  • tavutus: kop‧sah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kopsahdus kopsahdukset
genetiivi kopsahduksen kopsahdusten
kopsahduksien
partitiivi kopsahdusta kopsahduksia
akkusatiivi kopsahdus;
kopsahduksen
kopsahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kopsahduksessa kopsahduksissa
elatiivi kopsahduksesta kopsahduksista
illatiivi kopsahdukseen kopsahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kopsahduksella kopsahduksilla
ablatiivi kopsahdukselta kopsahduksilta
allatiivi kopsahdukselle kopsahduksille
muut sijamuodot
essiivi kopsahduksena kopsahduksina
translatiivi kopsahdukseksi kopsahduksiksi
abessiivi kopsahduksetta kopsahduksitta
instruktiivi kopsahduksin
komitatiivi kopsahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kopsahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kopsahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kopsahtaa (kopsahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]