koppavuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koppavuus (40)

  1. se, että on koppava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkopːɑʋuːs/
  • tavutus: kop‧pa‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koppavuus koppavuudet
genetiivi koppavuuden koppavuuksien
partitiivi koppavuutta koppavuuksia
akkusatiivi koppavuus;
koppavuuden
koppavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi koppavuudessa koppavuuksissa
elatiivi koppavuudesta koppavuuksista
illatiivi koppavuuteen koppavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koppavuudella koppavuuksilla
ablatiivi koppavuudelta koppavuuksilta
allatiivi koppavuudelle koppavuuksille
muut sijamuodot
essiivi koppavuutena koppavuuksina
translatiivi koppavuudeksi koppavuuksiksi
abessiivi koppavuudetta koppavuuksitta
instruktiivi koppavuuksin
komitatiivi koppavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo koppavuude-
vahva vartalo koppavuute-
konsonantti-
vartalo
koppavuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan koppava vartalosta koppav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]