koonnut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
koonnut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä koota
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koonnut | koonneet |
| genetiivi | koonneen | koonneiden koonneitten |
| partitiivi | koonnutta | koonneita |
| akkusatiivi | koonnut; koonneen | koonneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koonneessa | koonneissa |
| elatiivi | koonneesta | koonneista |
| illatiivi | koonneeseen | koonneisiin koonneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koonneella | koonneilla |
| ablatiivi | koonneelta | koonneilta |
| allatiivi | koonneelle | koonneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koonneena | koonneina |
| translatiivi | koonneeksi | koonneiksi |
| abessiivi | koonneetta | koonneitta |
| instruktiivi | – | koonnein |
| komitatiivi | – | koonneine |