kooma

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Kooma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kooma (10)

  1. syvä tajuttomuus
    Isäni ehti olla noin kuukauden koomassa, ennen kuin hän kuoli.
    vajota koomaan
    herätä koomasta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkoː.mɑ/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kooma koomat
genetiivi kooman koomien
(koomain)
partitiivi koomaa koomia
akkusatiivi kooma; kooman koomat
sisäpaikallissijat
inessiivi koomassa koomissa
elatiivi koomasta koomista
illatiivi koomaan koomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koomalla koomilla
ablatiivi koomalta koomilta
allatiivi koomalle koomille
muut sijamuodot
essiivi koomana koomina
translatiivi koomaksi koomiksi
abessiivi koomatta koomitta
instruktiivi koomin
komitatiivi koomine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kooma Kielitoimiston sanakirjassa