kooma
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kooma (10)
- syvä tajuttomuus
- Isäni ehti olla noin kuukauden koomassa, ennen kuin hän kuoli.
- vajota koomaan
- herätä koomasta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkoː.mɑ/
- tavutus: koo‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kooma | koomat |
| genetiivi | kooman | koomien (koomain) |
| partitiivi | koomaa | koomia |
| akkusatiivi | kooma; kooman |
koomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koomassa | koomissa |
| elatiivi | koomasta | koomista |
| illatiivi | koomaan | koomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koomalla | koomilla |
| ablatiivi | koomalta | koomilta |
| allatiivi | koomalle | koomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koomana | koomina |
| translatiivi | koomaksi | koomiksi |
| abessiivi | koomatta | koomitta |
| instruktiivi | – | koomin |
| komitatiivi | – | koomine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kooma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kooma Kielitoimiston sanakirjassa