konvergenssi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]konvergenssi (5)
- yhteenkääntyminen, yhtyminen, lähentyminen
- kehitys kohti samaa loppua
- biologiassa toisilleen kaukaista sukua olevien eliöiden tai elinten samankaltaisuus
- näköakselien risteytyminen silmien edessä, kun molemmat silmät suuntautuvat samaan lähellä olevaan kohteeseen
- perintötekijöiden saaminen molemmilta vanhemmilta
- eri aistien välittämän ärsytyksen yhtyminen.
- matematiikassa suppeneminen, raja-arvon olemassaolo
- kielitieteessä yhtäläiseen lopputulokseen johtava kielten rinnakkaiskehitys
- (ilmatiede) meteorologiassa alue, jolle tuuli tuo enemmän ilmaa kuin vie siitä pois
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkonʋerˌgensːi/
- tavutus: kon‧ver‧gens‧si
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | konvergenssi | konvergenssit |
| genetiivi | konvergenssin | konvergenssien (konvergenssein) |
| partitiivi | konvergenssia | konvergensseja |
| akkusatiivi | konvergenssi; konvergenssin |
konvergenssit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konvergenssissa | konvergensseissa |
| elatiivi | konvergenssista | konvergensseista |
| illatiivi | konvergenssiin | konvergensseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konvergenssilla | konvergensseilla |
| ablatiivi | konvergenssilta | konvergensseilta |
| allatiivi | konvergenssille | konvergensseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | konvergenssina | konvergensseina |
| translatiivi | konvergenssiksi | konvergensseiksi |
| abessiivi | konvergenssitta | konvergensseitta |
| instruktiivi | – | konvergenssein |
| komitatiivi | – | konvergensseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | konvergenssi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. yhteenkääntyminen, yhtyminen, lähestyminen
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- konvergenssi Kielitoimiston sanakirjassa
- konvergenssi Tieteen termipankissa