konventio

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

konventio (3)

  1. sovinnaisuus, sovinnaissääntö, sitoumus, sopimus, velvoite, yleinen tapa tai näkemys

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkonʋenˌt̪io/
  • tavutus: kon‧ven‧ti‧o

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konventio konventiot
genetiivi konvention konventioiden
konventioitten
partitiivi konventiota konventioita
akkusatiivi konventio;
konvention
konventiot
sisäpaikallissijat
inessiivi konventiossa konventioissa
elatiivi konventiosta konventioista
illatiivi konventioon konventioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konventiolla konventioilla
ablatiivi konventiolta konventioilta
allatiivi konventiolle konventioille
muut sijamuodot
essiivi konventiona konventioina
translatiivi konventioksi konventioiksi
abessiivi konventiotta konventioitta
instruktiivi konventioin
komitatiivi konventioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo konventio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]