kontu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kontu (1-J)[1]

  1. varsinkin ylätyylissä koti, talo, asumus, pihapiiri. Vrt. konto. Nykyään käytössä lähinnä yhdyssanan kotikontu jälkiosana ja fraasissa koti ja kontu.
  2. eläimen pesä (erityisesti karhun)
  3. murteissa rehu tai esimerkiksi latoon kertynyt kuiva roska-aines

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkont̪u/
  • tavutus: kon‧tu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kontu konnut
genetiivi konnun kontujen
partitiivi kontua kontuja
akkusatiivi kontu;
konnun
konnut
sisäpaikallissijat
inessiivi konnussa konnuissa
elatiivi konnusta konnuista
illatiivi kontuun kontuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konnulla konnuilla
ablatiivi konnulta konnuilta
allatiivi konnulle konnuille
muut sijamuodot
essiivi kontuna kontuina
translatiivi konnuksi konnuiksi
abessiivi konnutta konnuitta
instruktiivi konnuin
komitatiivi kontuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo konnu-
vahva vartalo kontu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kotikontu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kontu Kielitoimiston sanakirjassa

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kontu

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivi sanasta konto

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J