kontradiktorinen periaate
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (oikeustiede) periaate, jonka mukaan rikoksesta syytetyllä on oikeudenkäynnin aikana oikeus nähdä häntä vastaan käytettävät todisteet ja esittää kysymyksiä häntä vastaan todistavalle henkilölle
- B:n esitutkintakertomusten osalta käräjäoikeus totesi tuomiossaan, että "videoidussa kuulustelussa ei ole toteutunut kontradiktorinen periaate" eli vastaajalle ei ollut varattu tilaisuutta kysymysten esittämiseen. – KKO:2006:107 [1]