Siirry sisältöön

kontinuumi

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kontinuumi (5)

  1. (matematiikka) jatkumo

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkont̪iˌnuːmi/
  • tavutus: kon‧ti‧nuu‧mi

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kontinuumi kontinuumit
genetiivi kontinuumin kontinuumien
(kontinuumein)
partitiivi kontinuumia kontinuumeja
akkusatiivi kontinuumi;
kontinuumin
kontinuumit
sisäpaikallissijat
inessiivi kontinuumissa kontinuumeissa
elatiivi kontinuumista kontinuumeista
illatiivi kontinuumiin kontinuumeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kontinuumilla kontinuumeilla
ablatiivi kontinuumilta kontinuumeilta
allatiivi kontinuumille kontinuumeille
muut sijamuodot
essiivi kontinuumina kontinuumeina
translatiivi kontinuumiksi kontinuumeiksi
abessiivi kontinuumitta kontinuumeitta
instruktiivi kontinuumein
komitatiivi kontinuumeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kontinuumi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Kroatia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kontínuumi

  1. monikon nominatiivimuoto sanasta kontinuum
  2. monikon vokatiivimuoto sanasta kontinuum

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /kon'tǐːnuumi/