kontinuatiivinen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kontinuatiivinen (38) (komparatiivi kontinuatiivisempi, superlatiivi kontinuatiivisin) (taivutus [luo])

  1. jatkuva; ilmaisee, että jokin jatkuu
    Verbin ‘heilahtaa’ kontinuatiivinen johdos on ‘heilua’.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]