konstikkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

konstikkuus (40)

  1. se, että on konstikas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkonst̪ikːuːs/
  • tavutus: kons‧tik‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konstikkuus konstikkuudet
genetiivi konstikkuuden konstikkuuksien
partitiivi konstikkuutta konstikkuuksia
akkusatiivi konstikkuus;
konstikkuuden
konstikkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi konstikkuudessa konstikkuuksissa
elatiivi konstikkuudesta konstikkuuksista
illatiivi konstikkuuteen konstikkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi konstikkuudella konstikkuuksilla
ablatiivi konstikkuudelta konstikkuuksilta
allatiivi konstikkuudelle konstikkuuksille
muut sijamuodot
essiivi konstikkuutena konstikkuuksina
translatiivi konstikkuudeksi konstikkuuksiksi
abessiivi konstikkuudetta konstikkuuksitta
instruktiivi konstikkuuksin
komitatiivi konstikkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo konstikkuude-
vahva vartalo konstikkuute-
konsonantti-
vartalo
konstikkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan konstikas vartalosta konstikk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]