konstikkuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
konstikkuus (40)
- se, että on konstikas
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkonst̪ikːuːs/
- tavutus: kons‧tik‧kuus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | konstikkuus | konstikkuudet |
genetiivi | konstikkuuden | konstikkuuksien |
partitiivi | konstikkuutta | konstikkuuksia |
akkusatiivi | konstikkuus; konstikkuuden |
konstikkuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | konstikkuudessa | konstikkuuksissa |
elatiivi | konstikkuudesta | konstikkuuksista |
illatiivi | konstikkuuteen | konstikkuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | konstikkuudella | konstikkuuksilla |
ablatiivi | konstikkuudelta | konstikkuuksilta |
allatiivi | konstikkuudelle | konstikkuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | konstikkuutena | konstikkuuksina |
translatiivi | konstikkuudeksi | konstikkuuksiksi |
abessiivi | konstikkuudetta | konstikkuuksitta |
instruktiivi | – | konstikkuuksin |
komitatiivi | – | konstikkuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | konstikkuude- | |
vahva vartalo | konstikkuute- | |
konsonantti- vartalo |
konstikkuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan konstikas vartalosta konstikk- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on konstikas
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- konstikkuus Kielitoimiston sanakirjassa