konsortio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
konsortio (3)
- (liiketaloustiede) organisaatioiden yhteenliittymä, usein väliaikainen, yhteistoimintaelin, jonka tarkoituksena on yhteisen edun ajaminen
- Ostotarjouksen tehnyt konsortio vahvistaa viime viikolla kerrotun alustavan tiedon, että se on saamassa 90,6 prosenttia osakkeista ja äänivallasta. (hs.fi)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkonsorˌt̪io/
- tavutus: kon‧sor‧ti‧o
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | konsortio | konsortiot |
| genetiivi | konsortion | konsortioiden konsortioitten |
| partitiivi | konsortiota | konsortioita |
| akkusatiivi | konsortio; konsortion |
konsortiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konsortiossa | konsortioissa |
| elatiivi | konsortiosta | konsortioista |
| illatiivi | konsortioon | konsortioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konsortiolla | konsortioilla |
| ablatiivi | konsortiolta | konsortioilta |
| allatiivi | konsortiolle | konsortioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | konsortiona | konsortioina |
| translatiivi | konsortioksi | konsortioiksi |
| abessiivi | konsortiotta | konsortioitta |
| instruktiivi | – | konsortioin |
| komitatiivi | – | konsortioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | konsortio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. eräänlainen yhteenliittymä
|
|