konsertto

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

konsertto (4-C)

  1. (musiikki) soitinsolistille ja orkesterille sävellettyä musiikkia

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkonsert̪ːo/
  • tavutus: kon‧sert‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konsertto konsertot
genetiivi konserton konsertoiden
konsertoitten
konserttojen
partitiivi konserttoa konserttoja
konsertoita
akkusatiivi konsertto;
konserton
konsertot
sisäpaikallissijat
inessiivi konsertossa konsertoissa
elatiivi konsertosta konsertoista
illatiivi konserttoon konserttoihin
konsertoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konsertolla konsertoilla
ablatiivi konsertolta konsertoilta
allatiivi konsertolle konsertoille
muut sijamuodot
essiivi konserttona konserttoina
konsertoina
translatiivi konsertoksi konsertoiksi
abessiivi konsertotta konsertoitta
instruktiivi konsertoin
komitatiivi konserttoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo konserto-
vahva vartalo konsertto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

klarinettikonsertto, pianokonsertto, sellokonsertto, viulukonsertto

Aiheesta muualla[muokkaa]