konkurssi

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

konkurssi (6)

  1. (liiketaloustiede, oikeustiede) vararikko; kyvyttömyys maksaa velkojalle (eli takaisin rahan lainaajalle)
    178-vuotias brittiläinen Thomas Cook meni konkurssiin viime viikolla pitkään jatkuneiden taloudellisten vaikeuksien jälkeen. (ess.fi)
    Myös kuolinpesä ja konkurssipesä voidaan asettaa konkurssiin.
    konkurssiin asettaminen
    yrityksen konkurssi
    henkilökohtainen konkurssi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konkurssi konkurssit
genetiivi konkurssin konkurssien
konkursseiden
konkursseitten
partitiivi konkurssia konkursseita
konkursseja
akkusatiivi konkurssi;
konkurssin
konkurssit
sisäpaikallissijat
inessiivi konkurssissa konkursseissa
elatiivi konkurssista konkursseista
illatiivi konkurssiin konkursseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konkurssilla konkursseilla
ablatiivi konkurssilta konkursseilta
allatiivi konkurssille konkursseille
muut sijamuodot
essiivi konkurssina konkursseina
translatiivi konkurssiksi konkursseiksi
abessiivi konkurssitta konkursseitta
instruktiivi konkurssein
komitatiivi konkursseine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

lyhennös latinan fraasista concursus crēditōrum 'velkojien yhteentörmäys'[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

konkurssihakemus, konkurssihallinto, konkurssihuutokauppa, konkurssikypsä, konkurssimenettely, konkurssipesä, konkurssirikos, konkurssitila, konkurssituomio, konkurssivalvonta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • konkurssi Kielitoimiston sanakirjassa
  • konkurssi Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Konkurssi. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet[muokkaa]

  1. Mattila, Heikki E. S.: Vertaileva oikeuslingvistiikka. Talentum, 2002.