konkurrenssi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- kilpailu, varsinkin taloudellinen
- (oikeustiede) rikosten yhtyminen
- Ideaalinen konkurrenssi eli rikosten yksitekoinen yhtyminen (tilanne, jossa rikolliset (osa)teot katsotaan yhdeksi rikokseksi).
- Reaalinen konkurrenssi eli rikosten monitekoinen yhtyminen (tilanne, jossa jokainen rikos käsitellään erikseen).
- (oikeustiede) normikonkurrenssi, tilanne, jossa kaksi tai useampi ohje tai sääntö soveltuvat samaan tilanteeseen, jolloin ne kilpailevat keskenään
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkoŋkurˌrensːi/
- tavutus: kon‧kur‧rens‧si
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | konkurrenssi | konkurrenssit |
genetiivi | konkurrenssin | konkurrenssien (konkurrenssein) |
partitiivi | konkurrenssia | konkurrensseja |
akkusatiivi | konkurrenssi; konkurrenssin |
konkurrenssit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | konkurrenssissa | konkurrensseissa |
elatiivi | konkurrenssista | konkurrensseista |
illatiivi | konkurrenssiin | konkurrensseihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | konkurrenssilla | konkurrensseilla |
ablatiivi | konkurrenssilta | konkurrensseilta |
allatiivi | konkurrenssille | konkurrensseille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | konkurrenssina | konkurrensseina |
translatiivi | konkurrenssiksi | konkurrensseiksi |
abessiivi | konkurrenssitta | konkurrensseitta |
instruktiivi | – | konkurrenssein |
komitatiivi | – | konkurrensseine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | konkurrenssi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
ransk. concurrence < lat. con-cu´rrere = juosta yhteen, juosta yhdessä[2]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
akkumulaatio, karttuminen, kasaantuminen, kasautuminen, kertyminen
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- konkurrenssi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 4, palsta 1287. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1963.