konki

Wikisanakirjasta
Katso myös: Konki

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

konki (5-G)[1]

  1. (murteellinen) käytävä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkoŋki/
  • tavutus: kon‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konki kongit
genetiivi kongin konkien
(konkein)
partitiivi konkia konkeja
akkusatiivi konki;
kongin
kongit
sisäpaikallissijat
inessiivi kongissa kongeissa
elatiivi kongista kongeista
illatiivi konkiin konkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kongilla kongeilla
ablatiivi kongilta kongeilta
allatiivi kongille kongeille
muut sijamuodot
essiivi konkina konkeina
translatiivi kongiksi kongeiksi
abessiivi kongitta kongeitta
instruktiivi kongein
komitatiivi konkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kongi-
vahva vartalo konki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • mahdollisesti ruotsin sanasta gång

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • konki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-G