konfederaatio
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]konfederaatio (3)
- valtioliitto, kahden tai useamman valtion muodostama pysyvä liitto
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | konfederaatio | konfederaatiot |
| genetiivi | konfederaation | konfederaatioiden konfederaatioitten |
| partitiivi | konfederaatiota | konfederaatioita |
| akkusatiivi | konfederaatio; konfederaation |
konfederaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konfederaatiossa | konfederaatioissa |
| elatiivi | konfederaatiosta | konfederaatioista |
| illatiivi | konfederaatioon | konfederaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konfederaatiolla | konfederaatioilla |
| ablatiivi | konfederaatiolta | konfederaatioilta |
| allatiivi | konfederaatiolle | konfederaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | konfederaationa | konfederaatioina |
| translatiivi | konfederaatioksi | konfederaatioiksi |
| abessiivi | konfederaatiotta | konfederaatioitta |
| instruktiivi | – | konfederaatioin |
| komitatiivi | – | konfederaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | konfederaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |