kondri

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kondri (5)

  1. (geologia) sulaneesta kivestä avaruudessa muodostunut rae, joka on sitten kiinnittynyt asteroidiin muodostaen kondriitin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkondri/
  • tavutus: kond‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kondri kondrit
genetiivi kondrin kondrien
(kondrein)
partitiivi kondria kondreja
akkusatiivi kondri;
kondrin
kondrit
sisäpaikallissijat
inessiivi kondrissa kondreissa
elatiivi kondrista kondreista
illatiivi kondriin kondreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kondrilla kondreilla
ablatiivi kondrilta kondreilta
allatiivi kondrille kondreille
muut sijamuodot
essiivi kondrina kondreina
translatiivi kondriksi kondreiksi
abessiivi kondritta kondreitta
instruktiivi kondrein
komitatiivi kondreine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kondri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

muinaiskreikan sanasta χόνδρος (khóndros) ’pieni rae’ tai ’jyvä’, Gustav Rose vuonna 1863[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Tieteen termipankki: Geologia:kondri (viitattu 16.2.2022)